Hei taas kamut! ;3

Tänään kirjoitankin tarinaani ja sanon, että jo searaava luku voi olla viimeinen, että voin tehdä blogissa muutakin. ;) Stooreissa kestää kauan ja siksi haluasin, että kommentoisitte. Mutta nyt tarinan pariin!

Luku 3.  Ystävyys vaakalaudallla..

Sen illan jälkeen kun olin huomannut, että olin ihastunut Hopperiin olin viettänyt aikaa paljon hänen kanssaan, mutta silti en saanut kerrottua koskaan tunteistani. Silti oli päättänyt tänään kertoa totuuden kävi miten kävi, sillä menisimme koulun jälkeen piknikille. Nyt olin luokassa haaveilemassa kaikea ihanaa mitä yhdessä voisimme tehdä, niin kuin vaikka shoppailla ja.." Neiti Briar miksi te makaatte pulpetilla! Muista, että olet kemian tunnilla." Kuului vihainen ääni vierestäni ja samassa minä säpsähdin ylös naurun lomassa, aloi vaikeroida jotain:"Mi..minä olen pahoillani, suku vika, olenhan prinsessa ruususen tytär..." Opettaja alkoi miltei huutaa kunnes Apple puuttui asiaan: " Hän oli varmaan valvonut liika myöhään, mutta lupaa, että tämä ei toistu!" Kemian opettaja katsoi minua hetken ja kääntyi pois päin. Minä käperryin Applelin puoleen: " Miksi autoit minua? Emmehän me ole pitkään aikaan edes moikanneet toisiamme." Apple oli hetken hiljaa, mutta lopulta kuiskasi minulle: " Olet minun ystäväni aina, mutta sinä päätät haluatko olla minun..tai edes Blondien." Kellot soi ja Apple lähti huokaisten pois. Minua suututti, että olin niin töykeä Applelille, sillä hän oli maailman paras ystävä Blondien kanssa, mutta en voinut tänään kertoa mitään kun oli se piknik ihan pian, koska koulu loppui juuri. Mietin koko matkan omaan huoneeseeni mitä minä tekisin asialle.

Kun olin vartin päästä kerännyt kaikki tavarat mukaan minä lopulta lähdin ulos. Monet katsoi minne olin menossa, mutta kovensin kävely tahtia. Metsässä minä tarkkailin missä Hopper oli. Huonoksi onneksi Apple kipitti perässäni enkä huomannut mitää. Mutta vihdoin kun löysin Hopperin minä halasin häntä ja laitoimme liinan maahan ja kaikki herkut sen päälle.

Kauan ajan päästä kun olimme melkein syöneet kaiken minä aloin puhua: " Kuule Hopper mi..minä olen iha..ihastunut sinuun." Hopper vastasi nousten ylös: " Ja minä sinuun!" Minäkin nousin ja punastuen." Noh, haluaisitko si..." Romanttisen hetken pilasi Apple, joka tuli puskan takaa vihaisena: " Jaa nyt minä tajuan miksi olet ollut niin outo! Hopper näpit irti Briarista!" Minä sanoin kauhuissani: " Oletko koko ajan vakoillut meitä?" Apple tiuskaisi: " Mitä sillä on väliä, kun te taas..ettekö te tiedä mistään mitään? Tämä on väärää rakkautta!" Hopper sanoi itku kurkussa: " Mi..minä tiedän, mutta.." Apple nosti kulmiaan: " Mutta, mitä?" Hopper jatkoi:" Noh, kai sitä kaikki joskus rakastuu se on normaalia, etkä sinä saa kieltää sitä!" Apple huomautti: " Kaikki rakastuu, joskus oikeisiin ja vääriin! Ja teidän rakkaus on väärää, ja jos te viälä jatkatte tätä te ette ole enään kuninkaallisia!" Minä mumisin: " Olet kaiketi oikeassa paras jos me emme enään näe toisiamme..." Apple hymyili. " Niin sitä pitää! Se on hyväksi kaikille, tule Briar!" Minä tiuskaisin: " En ole enään ystäväsi!" Juoksin salaman nopeasti pois. Mutta  Apple yritti tulla perääni silti: " Briar, tule takaisin! Briar!" Kuulin kuinka hän meni itkemään Blondie luo, näin kuinka Hopper meni itku kurkussa poikien luo ja minä itse taas juoksin omaan huoneeseeni otin tyynyn ja rutistin sitä, samalla kun itkin niin, että käytävällä kävelevä Ashlynn kuuli, samassa hän ryntäsi luokseni. 

Kun lopulta olin suostunut kertomaan asiani hänelle hän kertoi jotain mistä en ennen olut kuullut, nimittäin hän teki samaa virhettä. Ja sitten sovimme, että perintö päivänä yhdessä pistämme vastaan. Mutta Hopperin menettäminen tuntuisi yhtä pahalta kuin  Applelin ja Blondien, mutta oli aika päätösten, koska perintö päivä olisi tämän viikon viikon loppuna...Niinpä kysymys kuuluukin: Olenko minä kuninkaallinen vai kapinallinen?

Mitäs piditte? Kommentoikaa! :) Ja tähän väliin kuva.

Tässä on kuva Frankiestä rannalla, viime kesältä. :3

Terveisin Maddie